The owner of this guestbook has (temporarily) disabled adding new messages.
Message:

3:17pm 06-18-2021
Lacritsi
Deimoksen ääninäyte:
https://youtu.be/fDzXK_wADto
12:24am 03-11-2021
Lacritsi
Nimi: Notoric Ikaros
Kutsumanimi: Isar
Skp: Ori
Ikä: 30 vuotta
Rotu: Hollannin työhevonen
Kumppani: ihastunut Safiiraan
Lauma: Hermi, entinen Violence
Asema: Entinen soturi
Kyky: -

Heikkous: Huomattavasti normaalia hitaampi liikkeissään. Ei se valppain ja kokenein selviytyjä, ja Isar ei koe olevansa hurjan hyvä missään. Kokee siis itsetunto-ongelmia.

Luonne: Isar ei ole järjetön tappaja tai kunnianhimoinen soturi. Tuo on pikemmin nöyrä ja jopa alistuva tyyppi, riippuen hieman seurasta. Isar ei ole hurjan itsevarma, mutta ei kuitenkaan kuulu ujoon kastiin. Hän kyllä puhuu jos on tarve, on vitsikäs jopa vähän rajummallakin huumorilla. Isar on sisimmässään seikkailunhaluinen, mutta tuon omat kokemukset seikkailuista eivät ole rajakahakoita kummempia. Isar ei pidä laumastaan vanhempiensa ja oman kohtalonsa takia. Hän pitää monia asioita epäoikeudenmukaisina ja väärinä ja tuntee katkeruutta. Tästä huolimatta Isar ihailee laumassaan sen vahvuutta ja itsevarmuutta. Samoista ominaisuuksista Isar on myös ihastunut Safiiraan, joka vastoin kaikkia odotuksia saavutti laumassa oikeastaan kaiken mitä saattoi saavuttaakaan.

Ulkonäkö: Violencelaiset yleisesti tunnetaan suuresta koostaan, mutta Isar on luku erikseen. Orin ruumis on jo järjettömän jämäkkä ja suorastaan tönkkörakenteinen. Sirommilla hevosilla on hoikat ja pitkät jalat, Isarin jalat ovat normaalimpiin hevosiin verrattuna ainakin kaksi kertaa paksummat. Orin ruumis näyttää vähän hassulta, sillä jalat, kaula ja selkä ovat lyhyet, mutta leveät, pyöreät. Asiaa ei ollenkaan pehmitä kylmäverisen luonnostaan pörröinen turkki, joka on myös kesällä pitkä ja tuuhea. Ainoa mistä Isaria voi turkissa kehua, on sen lämpö ja pehmeys. Tuon turkki on tavattoman pehmeä. Jokatapauksessa turkki korostaa epäsopusuhtaisuutta ja saa Isarin pään näyttämään aivan liian isolta tuon ruumiiseen. Isar on myös jokseenkin kömpelö, vaikka tunteekin kehonsa ja sen rajat. Nopeat liikkeet ja sulava, ilmava askellus ei millään muotoa onnistu tältä kimpulta. Isarin laukka näyttää enemmänkin loikkimiselta ja ravi kipitykseltä, koska jalat ovat niin lyhyet kokoon nähden. Koosta puheenollen, Isar on korkea kaveri, noin 180cm. Violencelaisia koulutetaan ankarasti, mutta siitä huolimatta Isar ei koe olevansa hyvä taistelemaan. Voimaa häneltä kyllä löytyy, mutta hienomotoriikka, jolla tarkat iskut ja nokkelat liikkeet tehtäisiin, on aika puutteellinen.
Väritykseltään Isar on tarkalleen ottaen ruunihallakko, joka tarkoittaa oikeastaan ruunikkoa, jolla esimerkiksi vatsa tai muu osa kehosta on vaaleampi. Isar on muutoin tavallisen punaruunikon värinen, mutta osa tuon kasvoja, vatsaa ja jalkoja on vaalean kerman värinen. Jouhet ovat mustat, kiharat ja paksut. Jalkoja peittää paksu vuohiskarvoitus. Isarin silmät ovat hyvin tumman ruskeat.

Menneisyys: Isarin elämä ei ole ollut hurjan helppoa. Tuo syntyi Violencessa ja on elänyt aikalailla koko elämänsä siellä. Mutta ori on ollut laumassaan hylkiö. Ei itsensä takia, vaan vanhempiensa. Isarin vanhemmat olivat nimittäin pettureita, jotka vuotivat tietoa muille laumoille ja viimeisinä tekoinaan yrittivät tappaa silloisen johtajan. Heidän epäonnistuttuaan heidät teloitettiin Isarin nähden, varsan ollessa vielä melko nuori. Petturit oli tapettu, mutta leima jäi Isarille. Isaria kiusattiin jo pienenä vanhemmistaan ja vähän pyöreämmästä ulkomuodosta ja siitä, kuinka moni asia oli kömpelölle varsalle hankalaa. Isar kasvoi lähes ilman ystäviä ja ne ainoatkin kaverit pilkkasivat herkästi. Kovalla työllä Isar pääsi soturiksi ja sai muut edes jokseenkin luottamaan itseensä.

Rp: Lacritsi

Muuta: Nimi tarkoittaa tunnettua Ikarosta. Kreikan mytologiassa Ikaros lensi aurinkoon vahasiivillä, mutta sulatti yrityksessään siipensä ja kuoli. Lempinimi Isar ei tiedettävästi tarkoita mitään.

Kuva: http://www.zuzule.com/foto/?id=8241&k[1]=291&k[2]=0&k[3]=0&k[4]=0&k[5]=0&k[6]=0&k[7]=0&k[8]=0&k[9]=0&k[10]=0&k[11]=0&rozdeleni=1&l=120&p=1
11:52pm 01-27-2021
Lacritsi
Elainen ääninäyte

https://open.spotify.com/track/5jm4Chbh5GpmtBX7cQ0Oh4?si=jFHqvQNHQiqzgCjDAcbU9w
8:50pm 01-16-2021
Lacritsi
Nimi: Mage of Irion
Kutsumanimi: Irion
Sukupuoli: Ori
Ikä: 33 vuotta
Rotu: Paint
Kumppani: Vapaa
Lauma: Aderlin
Asema: Upseeri
Kyky: Ei tiedossa.

Heikkous: Kantaa herkästi huolta muiden asioista, haluaa pitää muut tyytyväisenä. Ei ole hirvittävän vahva.

Luonne: Asemassaan Irion yrittää luoda itsestään vakavan ja arvostetun kuvan. Sellaisen millaisena hänen omasta mielestään korkea-arvoisempien hevosten pitäisi olla. Irion on kohtelias ja asiallinen ori, joka jää mielellään ja ehkä vähän liian usein juttelemaan muille niitä näitä. Hän kuuntelee mielellään muiden huolia ja kuulumisia, ja pyrkii auttamaan parhaansa mukaan. Tästä syystä Irion on myös hyvä pitämään kuulemansa asiat omana tietonaan. Toisinaan hän stressaa muiden ongelmia. Haluaa pitää laumansa tyytyväisenä ja toteuttaa työtään muille sopivalla tavalla. On melko arvostettu laumassaan jonkin sortin terapeuttina. Vapaa-ajallaan Irion on paljon rennompi kuin töissä, oikeastaan aika hauska ja huumorintajuinen persoona, joka viihtyy monessa seurassa. Aderlinilaisille tyypillisellä tavalla hän on muita laumoja kohtaan varautunut ja ennakkoluuloinen, mutta jättää turhan vihamielisyyden muille. Uskollinen laumalleen ja johtajalleen.
Ulkonäkö: Väritykseltään tummanrautias tobiano. Turkin pohjaväri on tummahko, suklaanruskea, mutta selässä, kyljissä ja kaulalla on valkeita laikkuja. Otsassa on valkea, leveä läsi ja jokaisessa jalassa on korkeat valkeat sukat. Kaikki kaviot ovat väriltään vaaleat. Harja on otsatukan alueelta puoleen väliin kaulaan ruskea, mutta säkää kohti mentäessä jouhet vaihtuvat valkoisiksi. Häntä on valkoinen ja seassa on jonkin verran ruskeita jouhia. Silmät ovat tummanruskeat. Irion on hieman tavallista paint-hevosta korkeampi, noin 165 cm. Aderlinilaisten tapaan Irion on solakka ja nopealiikkeissään, oriksi tuo on jopa siro. Irionin kehossa ei ole mitään näkyviä arpia. Irionin ehdoton vahvuus on nopeus, ja turkin väritys on myös eduksi esimerkiksi pimeällä piilottelussa.

Menneisyys: Irionin menneisyys ei ole mitenkään erikoinen. Hän on koko elämänsä elänyt Aderlinissa, synnyttyään rakastavan pariskunnan ainoaksi varsaksi. Hän sai tavallisen soturin koulutuksen ja palveli pitkään tavallisena soturina, ennen kuin nousi nykyiseen asemaansa. Irionilla on ollut muutamia kumppaneita, mutta kenenkään kanssa hän ei ole ehtinyt hankkia perhettä, ennen kuin kumppanin kanssa on mennyt sukset ristiin. On kuitenkin hyvissä väleissä entisten tyttöystäviensä kanssa. Irionin vanhemmat elivät pitkään ikään, mutta he molemmat kuolivat vastikään saarella riehuneeseen kulkutautiin, kumpikin vielä samana yönä. Irion suree vanhempiaan, ja hautasi heidät vierekkäin lauman hautuumaalle.

Rp: Lacritsi
Muuta: -
Kuva: http://www.zuzule.com/foto/?id=5554&k[1]=82&k[2]=0&k[3]=0&k[4]=0&k[5]=0&k[6]=0&k[7]=0&k[8]=0&k[9]=0&k[10]=0&k[11]=0&rozdeleni=1&l=120&p=2
http://www.zuzule.com/foto/?id=5557&k[1]=82&k[2]=0&k[3]=0&k[4]=0&k[5]=0&k[6]=0&k[7]=0&k[8]=0&k[9]=0&k[10]=0&k[11]=0&rozdeleni=1&l=120&p=2
6:10pm 01-15-2021
Lacritsi
Ääninäytteitä:

HAXO
https://www.youtube.com/watch?v=iisIwCFRbT0&feature=youtu.be

KAYO
https://www.youtube.com/watch?reload=9&v=RU8aKj8t7gM&feature=youtu.be
7:16pm 12-17-2020
Raitakorva
Nimi: Corpse of the sea
Kutsuma nimi: Coen
Sukupuoli: ori
Ikä: 29
Rotu:Missouri foxtrotter
Kumppani
Lauma Hermi
Asema-

Heikkous: Pelkää satuttavansa läheisiään suutuspäissään ja siksi hyvin varovainen heidän seurassaan eikä osaa suuttua. Kärsii ironisesti lievästä migreenistä etenkin kesän kirkkaimpina päivinä.

Kyky: Coen pystyy mielensä voimalla aiheuttamaan suunnattoman ja sokaisevan kivun, kuin pääsäryn vastustajalleen. Hänellä täytyy olla katsekontakti kohteeseen ja pystyä keskittymään tähän. Hän voi myös aiheuttaa kivun itselleen. Kyky on myös kiinni hänen tunteisiinsa, etenkin vihaisiin tunteisiin.
Luonne:
Coen on seikkailija ja hauskanpitäjä. Hän tykkää vitsailla ja on joskus vähän ilkikurinenkin, mutta useinmiten kuitenkin huomaa nopeasti, jos menee yli ja rauhottuu. Osaa myös tarvittaessa olla vakavakin, ainakin hetken. Coen on tykkää tutkia asioita ja on utelias, mutta pyrkii kuitenkin antamaan toisille yksityisyyttä. Onhan orilla itselläänkin asioita, mistä ei puhu. Iloinen tyyppi, joka harvoin antaa itselleen mahdollisuutta olla negatiivinen. Tämä on toisten suojelua. Kaiken positiivisuuden ja seikkailun ympärillä nimittäin leijuu hänen omakin rajansa. Viiva, jonka yli ei mennä. Tämä siis tarkoittaa, että edes lähimmäisilleen Coen ei näytä negatiivisia tunteitaan muuta kuin äärimmäisen harvoin ja koskaan kyse ei ole mitään, mikä lähelläkään muistuttaa vihaa. Ori ei myöskään itke, tuo kokee sen sumentavan rajaa liiaksi.

Coen tulee hyvin toimeen varsojen kanssa, mutta vanhusten kanssa kemiat ei usein synkkaa. Tämä voi johtua myös siitä, ettei harmaaturkki koe vanhuksia tärkeiksi vain koska he ovat vanhempia, vaan kohtelee heitä niin kuin he kohtelevat häntä. Yleensä Coen kuitenkin yrittää olla ystävällinen ja yrittää olla sanomatta mitä ensimmäisenä tulee mieleen, varsinkaan jos tietää sen johtavan väittelyyn. Väittelyjä orihan yrittää välttää viimeiseen asti varsinkin jos kyse on rakkaasta hevosesta. Jos siis on läheinen orin kanssa, on helppo saada tahtonsa läpi.

Ulkonäkö:
Epätasaisen sinertävän harmaa turkki, joka on sileää ja kiiltävää. Pää, jalat ja korvat mustia, kuin myös keskipitkä harja ja helposti takkuuntuva häntä, oriin silmätkin hyvin tummat, lähes mustat. Näkyvimmät lihakset kaulassaja jaloissa, mutta muutenkin hyväkuntoinen ja tasapainoinen. Säkä erottuu hyvin kaulasta, mutta ei riko liikaa tasaselkäistä siluettia. Rotuunsa katsottuna suuri kokoinen, 160 cm säkäkorkeudeltaan. Ei suurempia arpia, mutta oikeanpuoleisesta korvanlehdestä on lähtenyt palanen rajatappelun vuoksi.

Menneisyys:
Coen syntyi Solaan, hermien piilopaikkaan. Emo ja isä olivat rakastavaisia, myös isosisko Olivia rakasti veljeään enemmän kuin mitään ja lapsuus sujui aluksi hyvin. Tuon ollessa n. 10V alkoi orilla olla kuitenkin ongelmia vihan hallinnassa etenkin siskonsa kanssa. Vaikka sisko paria vuotta vanhempi, onnistui Coen aiheuttamaan isoakin vahinkoa siskolleen. Peläten tammavarsansa turvallisuutta Coenin vanhemmat päättivät, että hänen isänsä vie orivarsan pois Solasta ja kouluttaa tuon hillitsemään vihaansa. Varsa ei ymmärtänyt, miksi emä ja sisko eivät tulleet mukaan tai miksi hänet ylipäätään vietiin pois Solasta., mutta seurasi isäänsä.

Paljon keskusteltiin siitä, miten viha pitäisi pystyä painamaan pinnan alle, eikä saisi purkaa muihin varsinkaan väkivaltaisin keinoin. Coen yritti ymmärtää ja lupasi olla parempi veli. Tämä ei kuitenkaan riittänyt hänen isälleen, tuo yritti hyökkäillä varsaa kohti ja ärsyttää. Tämä vei huomion ympäristöstä, eikä isä huomannut virnuilevan kaksikon saapuvan paikalle. Hermikaksikko valitti, että nuo olivat tulleet heidän apajilleen ja katsoivat merkitsevästi puskaa, jonka kukista meni pää sekaisin. Coen ei silloin ymmärtänyt mitä oli tapahtumassa. Isä kuitenkin käski Coenia pakenemaan. Hämmillään orivarsa katsoi ympärilleen ja kun katse taas kiinnittyi isään, oli huumekaksikko jo tuon kimpussa. Peloissaan varsa lähti peruuttamaan, mutta kun kääntyi karatakseen paikalta, kompastui oksaan ja loukkasi jalkansa. Hätääntyneenä Coen huusi isäänsä, mutta samassa näki miten isän pää notkahti alas päin hyökkääjän hampaissa. Viha sai kivun katoamaan ja harmaa varsa nousi ylös täristen raivosta. Naureskellen kaksikko läheni varsaa joka tuijotus tuntui lävistävän kaksikon. Samassa hyökkääjät pysähtyivät kuin seinään ja irvistivät kivusta. Mitä intessiivisemmin varsa katsoi heitä, sitä enemmän nuo kiemurtelivat kivuissaan ja alkoivat jopa itkemään. Lopulta kaksikko pyörtyi kivusta.

Tuntien jälkeen Coen lopulta palasi leiriin, viha edelleen roihuen sisällä. Kuva isän elottomasta ruumiista pysytteli hänen mielessään. Olivia juoksi veljensä luokse, kun näki tuon palaavan ja ihmetteli mitä tapahtui. Coen vain vilkaisi siskoaan ja totesi ettei halunnut puhua siitä. Kun sisko jatkoi kyselemistä, ori kääntyi äkisti, karjuen käski siskoaan hiljenemään, ja kun sisarusten katseet kohtasivat, alkoi Olivia kiljua kivusta ja romahti maahan. Kaksikon äiti saapui hätääntyneenä paikalle ja käveli sisarusten väliin. Tapahtuma oli herättänyt myös muiden huomion. Coen laski katseensa äkisti maahan tajutessaan mitä oli tapahtunut. Emo puhui pojalleen rauhoitellen ja lopulta kurotti kaulansa itkevän varsan ympärille. Itkien Coen kertoi mitä oli tapahtunut. Emon keskustellessa Coenin kanssa, varsojen täti piti huolta Oliviasta.

Illalla, kun Coen ja hänen emonsa olivat menossa luolaan nukkumaan, Olivia oli seinään liimautuneena ja katsoi peloissaan veljeään. Coen yritti pyytää anteeksi ja emokin yritti rauhoitella tammavarsaa. Tuo ei kuitenkaan suostunut olemaan samassa luolassa Coenin kanssa. Emo rauhallisesti pyysi orivarsaa nukkumaan yön ulkona, oli lämmintäkin. Coen suostui ja poistui ulos. Hän ei kuitekaan jäänyt oven suulle. Ei edes Solaan. Ori varsa lähti eikä aikonut koskaan palata. Hän aluksi kierteli vanhuksilla ruuan takia, mutta itsenästyi jo 15 vuotiaana ja kulki siitä lähtien yksin. Ajan kuluessa tuo antoi tilaa ystävystyä muiden kanssa, mutta edelleen oli hyvin varovainen, ettei suuttunut kenenkään seurassa.

Kuva: http://www.boblangrish.com/galleriesimage.php?id=10181

Ääni: https://www.youtube.com/watch?v=F5yWg_zO_xQ
Replied on: 8:14am 12-19-2020

Hyväksytty xD
-Raitakorva

4:57pm 12-17-2020
Joksu
Dracarys (loput)

Pelkkä lepääminen rakkaan vierellä auttoi Dreuxin lopulta takaisin voimiinsa. Viimein löydettyään taas toisensa, saattoivat Audrey ja Dreux vihdoin asettua aloilleen ja alkaa valmistautua poikansa syntymään. Eikä aikaakaan, kun kaksihenkinen perhe sai viimein lisäystä. Orivarsa sai nimekseen Dracarys, ja hän sai kasvaa kahden rakastavan vanhemman kanssa. Vanhempien karikkoisesta elämästä huolimatta Dracarys sai elää turvallista ja tasaista elämää. Teini-ikäisenä Dracarys tapasi ujon ja sievän liinakko tamman, nimeltä Volasha. Kaksikon välille syntyi samanlainen side, kuin Dreuxin ja Audreyn välille aikanaan.

Hieman yli parikymppisenä Volasha jo synnyttikin Dracarykselle varsan. Pari sai valkopäisen rautiaan orivarsan, joka sai nimekseen Fyre. Fyren isovanhemmat olivat oikein kiintyneitä lapsenlapseensa, ja nyt jo hieman suurentunut perhe vaelsi ympäri hermien aluetta. Muuan vanhalta orilta he kuulivat hermien solasta, joka olisi täydellinen ja turvallinen paikka kasvattaa nuori varsa. Niinpä pieni lauma alkoi seurata vanhuksen kertomaa reittiä löytääkseen uuden, täydellisen kodin.
Sola osottautui jopa luultua paremmaksi kodiksi. Fyre varttui varhaisteiniksi vanhempiensa ja isovanhempiensa ympäröimänä. Nuorukaisella oli kuitenkin paljon intoa ja hän janosi seikkailua. Hän halusi tietää, mitä hermien alueen ulkopuolella olisi. Perhe kuitenkin kielsi häntä tiukasti poistumasta solasta, sillä se olisi liian vaarallista. Mutta kun liekki kerran roihahtaa, ei sitä saa enää sammumaan. Fyre karkasi kotoa erään myrskyisän yön turvin. Varsa uskoi jo olevansa kyllin vanha ja voimakas selvitäkseen matkasta. Todellisuudessa hän ei kuitenkaan ollut varautunut ollenkaan häntä odottaviin vaaroihin.

Kun Dracarys heräsi, oli jo liian myöhäistä. Fyren katoamisesta oli jo tunteja ja myrsky oli hävittänyt kaikki jäljet. Dracaryksen johdolla perhe hajaantui ja etsi Fyreä joka puolelta, mutta varsasta ei kuulunut mitään. Vasta solan ulkopuolella Dracarys löysi poikansa jättämän hajujäljen, sekä pieniä kavionjälkiä. Hän kutsui perheensä paikalle ja lähti seuraamaan poikaansa. Kauhukseen Dracarys sai pian huomata suurten, kynnettömien tassunjälkien liittyvän Fyren jälkiin, jolloin ori kiri tahtiaan ja kutsui poikaansa peloissaan. Läheisestä metsiköstä kuului varsan hätäistä ja tuskaista kiljuntaa. Fyre oli kuullut isänsä äänen ja saanut lisää energiaa vastatakseen isänsä kutsuun. Dracarys seurasi ääntä, mutta hän ei olisi osannut varautua hänen silmien edessä avautuvaan näkyyn.
Maa oli punaisena verestä ja sammal oli myllätty kamppailun jäljiltä. Fyre näytti heikolta, mutta hymyili väsyneenä, kuin viimein saaden pienen toivonkipinän nähdessään isänsä. Puuma oli upottanut hampaansa varsan kaulaan, eikä näyttänyt pakenemisen merkkejä. Dracarys hyökkäsi varoittamatta. Puuma joutui päästämään saaliinsa irti ja puolustautumaan kookasta ja raivon sokaisemaa hevosta vastaan. Puuma sähisi ja mourusi, purren ja kynsien Dracarysta, mutta ori ei tuntenut kipua. Hän näki vain rakkaan poikansa puuman kynsissä, ja hänen oli tapettava tuo kissapeto.
Loppu laumasta oli tullut taistelun aikana paikalle. Kun puuma viimein kuoli Dracaryksen potkaistua kissaa päähän, saattoi ori rauhoittua. Hän kääntyi poikansa puoleen ja näki kyynelehtivän Volashan hyväilevän runneltua, veren tahrimaa ja elotonta kehoa. Tuntui kuin koko maailma olisi kadonnut Dracaryksen jalkojen alta. Hän otti varovaisen askeleen kohti puolisoaan ja jo kylmenevää poikansa ruumista. Hän ei voisi olla kuollut, hän oli vain väsynyt ja loukkaantunut. Jos isä tuuppaisi varsaa hieman, poika varmasti nousisi... Dracaryksen tullessa lähemmäs Volasha kuitenkin hyökkäsi. Ennen niin viaton ja lempeä tamma puhkui nyt tuskaa ja vihaa. Korvat luimussa ja silmät leimuten tamma puri Dracarysta, hätistäen orin varsansa luota.
"Tämä on sinun syytäsi! Sinun takiasi poikani on nyt kuollut!" Volasha huusi ja hyökkäili yhä Dracarysta kohti. Ori ei voinut uskoa korviaan. Fyren kuolemasta järkyttynyt Volasha suuntasi turhautumisensa puolisoonsa, syyttäen häntä jostain niin kauheasta, mihin orilla ei todellisuudessa ollut minkäänlaista vaikutusvaltaa. Dracarys ei tahtonut jättää puolisoaan ja poikaansa, mutta Volasha ei vain päästänyt häntä ruumiin luo. Tässä vaiheessa Dracarys huomasi lapansa ja kasvojensa kirvelevän ja tykyttävän kipeästi. Puuman raapimat haavat vuosivat valtoimenaan verta, mutta se ei ollut mitään verrattuna Fyren raadeltuun kehoon. Auringon käydessä jo maate, Audrey kehotti Dracarysta palaamaan solaan hänen ja Dreuxin kanssa. Volasha tarvitsisi vain aikaa.

Mutta aika ei auttanut. Päivät muuttuivat viikoiksi ja viikot kuukausiksi. Volasha ei leppynyt. Itse asiassa tuntui, kuin tamma olisi vain syöksynyt yhä pimeämpiin aatoksiin. Ensin hän oli heittänyt Dracaryksen ulos parin yhteisestä nukkumapaikasta, ja sitten hän lopetti puhumisen. Hän ei edes vilkaissutkaan Dracaryksen suuntaan, kun ori koitti lähestyä puolisoaan. Jopa Dreuxin ja Audreyn seura tuntui vastenmieliseltä aika ajoin. Muutaman kuukauden kuluttua, kun Dracarys oli jo luopua toivosta, Volasha kuitenkin tuli orin luo. Hän ei kuitenkaan osannut odottaa tamman sanoja.
"Lähde täältä. En tahdo enää koskaan nähdä sinua", tamma sanoi kylmästi. Dracaryksen sydän pysähtyi. Hän ei voinut olla tosissaan. Ei Dracarys voisi hylätä perhettään ja puolisoaan. Volasha oli vain surun murtama, kyllä hän paranisi. Kun Dracarys koitti puhua Volashalle järkeä, tamma kimmastui ja hyökkäsi orin päälle. "Häivy! Älä tule lähelleni! Mene jo pois silmistäni!" Kun Dracarys katsoi Volashan taakse, hän näki vanhempiensa surumieliset katseet. Hekään eivät tahtoneet Dracaryksen lähtevän, mutta hän tiesi mikä olisi oikein. Sen enempää sanomatta ja hankaloittamatta tilannetta entisestään, Dracarys kääntyi ja jätti solan taakseen. Varsan menetys oli muuttanut Volashan luonnetta radikaalisti ja mustannut hänen ennen niin lempeän sydämensä. Dracarys on siitä päivästä lähtien kulkenut omillaan, vältellen hermien solaa niin paljon kuin mahdollista. Toisinaan hänet on voinut löytää hermien alueella sijaitsevilta taistelukuopilta, joissa hänet tunnetaan vaikeana vastustajana.

Rp: Joksu
Muuta:
• Dracarys on High Valyrian kieltä ja tarkoittaa lohikäärmeen tulta (Game of Thrones)
• Dracaryksen isä, Dreux, kuoli joitakin vuosia sitten kulkutautiin
• Dracaryksen emä, Audrey, on jo vanhuudenhöperö ja melkein kuuro. Dracarys käy silloin tällöin tapaamassa häntä
Kuva: http://www.boblangrish.com/galleriesimage.php?id=4666
Ääni: https://www.youtube.com/watch?v=AZpp15YRMMM&ab_channel=NikaiHeibel
Teema: https://www.youtube.com/watch?v=eJp3bZv8d4U&ab_channel=PsychoRocker69
Replied on: 8:14am 12-19-2020

Hyväksytty!
-Raitakorva

4:56pm 12-17-2020
Joksu
Dracarys (jatko)

Menneisyys: Vuosia sitten muuan violencelais-tamma, Audrey, tapasi Dreux-nimisen aderlinilaisen orin. Ensikohtaaminen oli kaikkea muuta kuin ihastuttava, sillä Audrey oli pudonnut ansakuoppaan ja reväyttänyt lihaksen jalastaan, kun rajakierroksella ollut Dreux sattui paikalle. Ori ilkkui ja kiusoitteli äksyä tammaa, joka kirosi ja uhkaili aderlinilaista kuopan pohjalta. Tarpeeksi saatuaan Dreux kuitenkin päästi tamman menemään, sillä ehdolla, että he tapaisivat joskus uudestaan. Päästäkseen pois kuopasta Audrey oli tietenkin suostunut, muttei todellakaan aikonut pitää lupaustaan.
Loppujen lopuksi Audrey ei kuitenkaan onnistunut välttelemään aderlinilaista, sillä Dreux onnistui kuin ihmeen kaupalla aina löytämään tiensä tamman luo. Omassa laumassaan Dreux oli kunnioitettu jäsen, silloisen upseerin vanhin poika, joten Audreyn kipakka luonne oli tehnyt oriin vaikutuksen. Siihen aikaan Dreux ei etsinyt kuin ystävää, oikeaa ystävää, joka ei mielistelisi orin edessä. Audrey taas oli yksi Violencen sotureista. Häikäilemätön ja ylpeä tamma, joka marssi uskollisena johtajansa rinnalla.

Dreux ei ollut ori huonoimmasta päästä. Hän oli siedettävää seuraa ja hän kunnioitti laumojen rajoja, mikä helpotti Audreyn työtä rajakierroksilla - vaikkei orilta muuten saanutkaan rauhaa. Dreux kesti Audreyn piikittelyn yllätävän hyvin, näytti jopa nauttivan siitä. Tarpeeksi vietettyään aikaa keskenään Audrey saattoi jo kutsua oria ystäväkseen. Tänä aikana oli Dreux ehtinyt jo kiintyä tammaan syvemmin kuin vain ystävänä. Audrey oli vahva ja itsenäinen, tavattoman kaunis tamma. Hänellä oli tummat silmät, joissa oli ilkikurinen katse ja pitkä, silkkisen pehmeä harja. Dreuxin jokaisen päivän kohokohta oli tavata Audreyn kanssa ja vain ihailla hänen kauneuttaan.
Vuosien saatossa kaksikko kuitenkin läheni entisestään. Audreykin oli huomannut, kuinka huomaavainen ja komea ori Dreux oli. Hänellä oli syvä ääni ja kevyesti lainehtivat, tummat jouhet. Lempeästä luonteestaan huolimatta hän oli selvästikin valmis ja kykeneväinen puolustamaan Audreyta. Niinpä eräänä kesäiltana kaksikko viimein tunnusti rakkautensa toisiaan kohtaan. Suhde oli pysynyt salassa sekä Aderlinilta, että Violencelta, ja parin tulevaisuus vaikutti valoisalta. Samassa laumassa eläminen olisi tietenkin ollut helpointa, mutta upseerin poikana Dreux ei voinut lähteä, eikä Audrey uskollisena soturina voinut hylätä paikkaansa laumassa. Kaksikon välille syntyi erimielisyyksiä ja riitaa, mutta kun Audrey huomasi olevansa tiineenä, hänen oli pakko kertoa puolisolleen. Mitä he nyt tekisivät?
Yksin tiineenä Audrey ei pärjäisi Violencessa, kun varsan isä ei ollut tiedossa laumalle. Aderlinissakaan ei katsottaisi hyvällä, että upseerin poika oli viekoitellut itselleen puolison vieraasta laumasta ja vieläpä saattanut tämän tiineeksi. Ainoa vaihtoehto oli siis lähteä, hylätä vanha elämä tutussa ja turvallisessa laumassa, ja koittaa selvitä omin avuin. Ehkä se olisikin onnistunut hiljaisesti ja nopeasti, ellei muuan violencelainen tiedustelija olisi varjostanut Audreyta ja sattunut kuulemaan kaiken. Kyseinen ori oli nimittäin iskenyt silmänsä Audreyyn ja aikoi kosia tätä, mutta saatuaan selville tamman salaisuuden, kiirehti tiedustelija heti takaisin laumaan. Petettynä ja suutuspäissään ori kertoi näkemänsä lauman johtajalle, joka tuomitsi Audreyn välittömästi teloitettavaksi petturuudesta ja vihollislauman kanssa veljeilystä. Teloitusyksikkö lähetettiin matkaan, kohteenaan tiine tamma ja tämän salarakas.

Teloitusyksikkö saavutti pariskunnan Violencen etelärajalla. Kyvykkäänä soturina Audrey olisi helpostikin voinut taistella, mutta entisiä laumatovereita vastaan käyminen tuntui mahdottomalta. Niinpä vasten kaikkia periaatteitaan, Audrey pakeni Dreuxin käskystä, kun ori jäi itse pidättelemään vihollisjoukkoa. Taistelu oli verinen ja uuvuttava, mutta upseerin poikana Dreux tiesi kikan jos toisenkin. Teloitusyksiköllä oli kuitenkin määräylivoima, eikä Dreux voinut tappaa yhtä vihollista, kun jo toinen roikkui orin lihoissa kiinni. Lopulta Dreux joutui vetäytymään, sillä hän ei aikonut kuolla ennen kuin tapaisi poikansa. Dreux kadotti jälkensä jokeen ja onnistui eksyttämään Violencen joukot. Seuraavaksi oli löydettävä Audrey, joka olisi helppo kohde saalistajille yksin ja tiineenä tuntemattomalla alueella.
Haavoittunut Dreux etsi puolisoaan kolme kuukautta. Paetessaan teloitusyksikköä jokeen, ori oli ajautunut kauemmas Audreysta, mutta hän ei luovuttanut. Hän ei lepäisi, ennen kuin löytäisi perheensä. Audrey puolestaan oli onnistunut pakenemaan puolisonsa uhrauksen ansiosta. Hän ei tiennyt, mitä Dreuxille oli käynyt ja se ahdisti häntä, mutta hän uskoi miehensä selvinneen. Normaalisti Audrey ei olisi pelännyt hermien alueella liikkumista, mutta pieni elämä, joka kasvoi hänen sisällään, oli tärkeämpi kuin mikään maailmassa. Audrey oli löytänyt turvallisen pienen luolan eräästä notkelmasta ja kävi joka päivä etsimässä puolisoaan, mutta merkkiäkään ei näkynyt.
Kului viikkoja, ennen kuin Audrey tunnisti tuulessa tutun tuoksun. Tuo vahva, tumma ja huumaava tuoksu, joka sai Audreyn vatsan solmulle - vai liekkö se vain olisi varsa liikahtanut. Tamma kiisi tuoksun perässä, pieni ahdistuksen sekainen innostus rinnassa palaen. Läheisellä niityllä hän sitten näki sen. Maassa makasi suuri, likainen möykky. Varovasti tamma asteli kasan luo, ja hänen aistinsa olivat osuneet oikeaan; se oli Dreux. Ori oli väsymykseltään kuukahtanut maahan, ja vaikka hän näyttikin kuolleelta, hän hengitti tasaisesti. Ruhjeiden ja mudan peittämä Dreux vavahti hereille tuntiessaan unensa läpi tutun, lämpimän ja rakastavan läsnäolon. Hänen tummat silmänsä kohtasivat Audreyn kauniit kasvot. "Minä löysin sinut", ori huokaisi hiljaa.
4:54pm 12-17-2020
Joksu
Nimi: Dracarys
Kutsumanimi: Eipä ole, mutta niitähän saa aina keksiä
Sukupuoli: Ori
Ikä: 39 vuotta
Rotu: Irlannincob, perimässä voi olla kuitenkin shireä
Kumppani: -
Lauma: Hermi
Asema: -
Kyky: Dracaryksella on kyky luoda eräänlaisia harhanäkyjä/eläviä painajaisia. Kyky toimii niin, että saadessaan näköyhteyden kohteeseensa, Dracarys voi luoda oman mielensä avulla toisen mieleen kauhistuttavia kuvia, tai jopa suoranaisia harhanäkyjä. Dracarys ei itse näe sitä, mitä kohde näkee, sillä näyt ovat aina yksilökohtaisia, jotka perustuvan kohteen omiin pelkoihin. Toisinaan hän kuitenkin saattaa nähdä katkelmia kohteiden painajaisista unissaan, mutta hän ei osaa yhdistää tätä kykyynsä. Pelkkä näköyhteys kohteeseen riittää, eli matkalla ei ole väliä, mutta kykyä on helpompi hallita lähempää. Näköyhteyden katkeaminen hetkeksi ei lopeta näkyjä heti, mutta pidempi katkos saa näyt loppumaan. Tällä hetkellä Dracarys voi käyttää kykyään vain yhteen kohteeseen kerrallaan, mutta sitä on mahdollista harjoittaa. Tällöin kuitenkin kyvyn käyttäminen muuttuu raskaammaksi ja haastavammaksi. Yleisimmät reaktiot näkyihin ovat pelosta lamaantuminen ja pakoreaktio, mutta näyn voimakkuudesta, kauheudesta, ja kohteen psyykkeestä riippuen myös hysteerinen paniikkikohtaus on mahdollista. Käyttäessään kykyään Dracarys on haavoittuvainen, sillä hän joutuu keskittymään täydellisesti kohteeseensa. Lisäksi voiman käytöstä seuraa yleensä sivuvaikutuksia, sillä se on henkisesti hyvin raskas, ja toisinaan kuluttaa myös paljon fyysisiä voimia. Unettomuus ja painajaiset ovat hyvin yleisiä oireita voiman käytön jälkeen.
Heikkous: Kokonsa ja ruumiinrakenteensa vuoksi Dracarys ei ole kovin nopea tai vikkelä. Silmän lähellä oleva arpi saattaa toisinaan särkeä ja kipu säteilee silmään, jolloin silmä alkaa vuotaa ja sitä on vaikea pitää auki. Lisäksi Dracarys kärsii paljon unettomuudesta, sekä kykynsä puolesta että myös ihan omasta takaa. Huonosti levänneenä ja väsyneenä Dracarys on kiukkuinen ja äksyilee kaikesta turhanpäiväisestä.

Luonne: Dracarys on perinyt suurimmalta osin emänsä kovapäisen ja vaativan luonteen, mutta osaa toisinaan olla myös isänsä tapaan lempeä ja suoranainen herrasmies. Ensikohtaamisella ori yleensä käyttäytyykin melko varautuneesti ja epäileväisesti, jopa hiukan uhkaavasti. Tutustuessa kuitenkin huomaa orin olevan melko rento tyyppi, sekä hieman imarteleva ja flirttaileva. Vaikkei ori varsinaisesti kannusta väkivaltaa, on hän taitava taistelija ja aina valmis vastaamaan haasteeseen, eli jonkin sortin tappelupukarin sielua tästä löytyy.

Dracarys on omanarvontunteva, muttei turhan ylpeä tai nokkava - vaikka sitäkin joskus esiintyy. Hän pitää itseään kylmähermoisena, mutta todellisuudessa saattaa tulistua melko helposti liikaa provosoituna. Dracarys ei ole niinkään seurankipeä ja viihtyy kyllä myös omissa oloissaan, muttei todellakaan kaihda seuraa. Hän on luotettava ja rehellinen, joskin joskus melko ajattelematon. Jos vaikkapa jokin seurassa ei miellytä, saattaa hän töksäyttää mielipiteensä sen kauheammin kaunistelematta.

Suuttuessaan Dracarys on pitkävihainen, ja vie kauan aikaa, ennen kuin ori on valmis edes harkitsemaan anteeksiantoa. Vihan kohteilleen ori on yleisemmin töykeä ja välinpitämätön, mitä nyt tuhahduksia ja mulkaisuja saattaa tuon tuosta jaella. Harvemmin Dracarys on suoranaisesti aggressiivinen tai hyökkäävä, ellei kyseessä ole jotain todella väärää, jota ori on toiselta kokenut. Rakastuessaan taas ori on huomaavainen ja suojelevainen kumppaniaan kohtaan. Pelkässä ihastumisessa Dracarys on erittäin kohtelias ja asiallinen, mutta ei välttämättä tunnusta tunteitaan suoraan.

Dracarys koittaa välttää aloittamasta riitoja ja tappeluita, mutta toisaalta jotkut hevoset vain ansaitsevat saada turpaansa. Muutoin niin leppoisa ja mukava hevonen on kiihdyksissään melko pelottava näky, jonka jalkoihin vähänkin arempi hevonen ei varmasti mielellään haluaisi jäädä.

Ulkonäkö: Dracarys on huimat 180cm korkea, perinteinen lehmänkirjava irlannincob. Orin vanhemmatkin ovat kummatkin suurikokoisia, mikä juontuu todennäköisesti sukupolvien takaisesta shiren perimästä. Tarkalleen ottaen Dracarys on mustankirjava tobiano. Hänellä on läsin koristama, suoralinjainen musta pää, joka kiinnittyy paksuun, lyhyehköön kaulaan, tummat silmät ja pienehköt, teräväkärkiset korvat. Kaula on kurkusta aina ryntäille asti musta, jonka lisäksi mustaa yltää vielä polviin asti jalkojen etupuolella. Sen lisäksi vatsa, kyljet sekä noin puolet reisistä ovat mustat. Täten orin niska, kainalot, selkä ja jalat polvista ja kintereistä alaspäin ovat valkoiset. Selässä ja lavoilla on muutama satunnainen, hento pilkku.

Dracaryksella on erittäin paksut, tuuheat ja pitkät jouhet. Valko-musta kirjava häntä yltää kintereisiin asti, eikä ori yleensä annakkaan häntänsä kasvaa sen pidemmäksi. Reilusti yli kaulan yltävä harja on suurimmalta osin valkoinen, lukuun ottamatta mustaa otsaharjaa ja sään paikkeilla olevaa mustaa raitaa. Ori omaa myös rodunomaiset runsaat ja tuuheat vuohiskarvat, jotka peittävät alleen musta-valko kirjavat kaviot. Leuan alla kurkusta noin turvanjuureen asti on partaa muistuttavaa pidempää karvaa. Vaikkei Dracarys varsinaisesti piittaa sen kummemmin ulkonäöstään, pyrkii ori pitämään jouhensa aina siistinä ja puhtaana.

Kaiken kaikkiaan Dracarys on näyttävä ja komea, lihaksikas ori. Kesäkarva on rungonmyötäistä ja tuo orin kehittyneen lihaksiston hyvin esille. Talvikarva puolestaan on silkkisen pehmeää ja pörheää, muttei kuitenkaan tee hevosesta pyöreän näköistä. Jopa paksun talvikarvan alta voi nähdä, että kyseessä on voimakas ori. Dracarys kantaa itseään voimakkaasti ja ryhdikkäästi, antaen itsestään näin omanarvontuntevan kuvan. Ori on voimakas ja kestävä, mutta nopeutta sen sijaan ei niinkään löydy. Varmajalkaisena hevosena Dracarys olisikin vahvimmillaan vaikeakulkuisessa maastossa, jossa vastustajakaan ei pääsisi käyttämään nopeutta. Etenkin orin takajalat ovat erittäin vahvat, joten hyppy- ja potkuvoimaa riittää.

Muutaman arvenkin Dracarys on onnistunut keräämään elämänsä aikana. Orin kasvoissa on pari viiltoarpea puuman hyökkäyksen jäljiltä. Toinen arpi kulkee nenäpiin yli kasvojen vasemmalta puolelta oikealle, ja toinen on juuri ja juuri väistänyt vasemman silmän, kulkien ulommasta silmäkulmasta poskelle. Lisäksi orin vasemmassa lavassa on viisi pitkää viiltoarpea samaisesta hyökkäyksestä.
10:04am 11-01-2020
Lacritsi
Kayo

Menneisyys: Kayo ei ollut niin kutsutusti toivottu varsa. Hänen emonsa, Carmilla, toimi soturina Violencen laumassa. Mutta tammalla oli todella huono maine laumassa. Carmilla tunnettiin ilkeänä ja kierona tammana, joka vietteli mielellään niin varattuja kuin vapaitakin oreja. Tamma seurusteli usean orin kanssa ja petti kumppaneitaan usein.
Kayon isä, Violencen johtaja Deimos ei ikinä ollut pidemmässä suhteessa Carmillan kanssa. Kaksikko vietti vain muutaman yön yhdessä. Carmilla olisi mielellään jatkanut suhdetta arvovaltaisen laumanjäsenen kanssa, mutta Deimos ei todella ollut kiinnostunut Carmillasta. Jonkin aikaa Carmilla yritti pörrätä johtajansa ympärillä, mutta kun Deimos aina torjui tamman, petettynä Carmilla luovutti. Deimokselle oikeastaan vihastuneena Carmilla jatkoi elämäänsä oriin enää vilkaisematta. Tietämättään Carmilla oli kantavana. Odotusaika oli hänen onnekseen ja epäonnekseen melko oireeton, eikä varsamahakaan alkanut näkyä kuin vasta myöhäisessä vaiheessa. Kantoajan ollessa suurinpiirtein puolessa välissä, Carmilla tajusi asian viimein itsekin. Mutta hänellä ei ollut hajuakaan kuka varsan isä oli. Carmilla valitsi mielestään parhaan ehdokkaan ja marssi Deimoksen luo kertomaan asiasta. Ori nauroi päin naamaa ja viittasi tamman huonolla maineella siihen että kuka tahansa saattoi olla äpärän isukki. Johtajan uhatessa rangaistuksella, Carmillan oli lopulta pakko lopettaa väitteensä ja jättää johtaja rauhaan. Noihin aikoihin johtajalla oli kumppani, Diana, mikä osaltaan hankaloitti Carmillan aikeita. Deimos ei varmasti ottaisi Carmillaa kuuleviin korviinsa, kun uusi kulta oli jo kainalossa. Siispä Carmilla yritti hankkiutua varsasta eroon. Jos hän ei hyötyisi pennusta, ei Carmilla todella varsaa edes haluaisi. Carmilla pyysi apua lauman parantajalta Aitnelta, ei myöskään suhtautunut myötämielisesti Carmillaan. Carmilla ei tajunnut miksi asia kiinnosti niin paljon vanhaa tammaa, mutta tuolloin ei vielä tiedetty Aitnen olevan Deimoksen täti. Mutta varsa ei kuollut. Carmilla kokeili montaa konstia myös hermeiltä, myrkkyjä, väkivaltaa, rukouksia, mutta raskaus ei keskeytynyt. Carmilla valmistautui jo henkisesti siihen, että joutuisi synnyttämään varsansa, eikä hän ollut varma kykenisikö enää syntymän jälkeen tappamaan varsaa. Olihan Carmillakin kuullut paljon siitä kuuluisasta äidinvaistosta. Kului aikaa ja uuden syksyn alkaessa muuttua talveksi, Deimoksen uusi puoliso kuoli yllättäin hämärästi. Carmilla otti tilaisuuden hyödykseen, ja alkoi taas vakuutella Deimosta varsasta. Deimos ei ollut mielissään tamman toiminnasta, ja näki että Carmilla halusi vain hyötyä johtajan asemasta, tamma kun yritti mielistellä oria jatkuvasti. Mutta hän antoi ehdon. Jos varsa voitaisiin jotenkin todistaa Deimoksen varsaksi, saisi varsa ja Carmilla elää. Jos ei, Deimos tappaisi heidät molemmat mokomasta kieroilusta. Tätinsä kanssa sopimastaan suunnitelmasta ei tietenkään kerrottu Carmillalle, ettei tamma ehtisi keksiä mitään vippaskonsteja sabotoidakseen mahdollista rangaistusta.

Varsan syntymän aika tuli. Aitne tuli paikalle sekä valvomaan toimitusta että auttamaan. Varsonta ei ollut helppo, ja vielä sen lisäksi syntynyt varsa oli kuollut. Koska ehdot olivat selvät, Aitne teki ratkaisunsa samalla hetkellä ja syötti vastavarsoneelle Carmillalle myrkkyä kipulääkkeenä. Koska Carmilla ei tiennyt Deimoksen ja Aitnen suunnitelmasta, tamma söi myrkyn parantajaansa luottavaisena. Mutta kun myrkky alkoi vaikuttaa, ja Carmilla alkoi menettää tajuntansa, syntyi toinen varsa. Varsa joka oli täysin kunnossa ja kaiken lisäksi näytti mustine turkkeineen ja sinisine silmineen aivan Deimokselta. Lisäksi kaksoset olivat vahva todiste, sillä Deimoksen suvussa oli paljon kaksosvarsoja. Valitettavasti Carmilla kuitenkin tuli tapettua vahingossa. Aitne ei tästä virheestään kuitenkaan pelästynyt. Aitne käski sotilaita huolehtimaan varsasta ja meni seuraavana päivänä ilmoittamaan Deimokselle. Ilmoitukseen mennessä Carmilla oli kuitenkin tullut tajuihinsa ja jollain ihmeen tavalla selvinnyt myrkytyksestä. Tamma oli kokeillut niin monia myrkkyjä päästäkseen varsasta eroon, että ehkä Carmilla oli kehittänyt jonkin toleranssin. Aitne pelotteli osalliset laumalaiset hiljaiseksi Carmillan murhayrityksestä ja valehteli Deimokselle tamman olleen vain tajuton. Deimos hyväksyi Kayoksi nimetyn varsan pojakseen, mutta emon kanssa hän ei edelleenkään tullut juttuun. Kayon vanhemmat asuivat erillään, ja Kayo vietti enemmän aikaa äitinsä kanssa. Kaiken mahdollisen ajan nuori ori kuitenkin halusi viettää isänsä tai isotätinsä seurassa.

Muuta: Kayo on Deimoksen varsoista kolmas. Oikeasti Kayolla voisi olla oma kaksosisoveli ja sekä useita vuosia aikaisemmin syntynyt isosisko Lucy, mutta molemmat sisatukset ovat kuolleet. Kayon kuolleena syntynyttä veljeä ei nimetty.

Rp: Lacritsi

Kuvat:
Pään merkki: https://pixabay.com/fi/photos/hevonen-pää-luonne-muotokuva-3815631/
Replied on: 5:27pm 11-05-2020

Hyväksytty
-Raitakorva

10:03am 11-01-2020
Lacritsi
Nimi: Kayo
Sukupuoli: Ori
Ikä: Ihmisten iässä 5 vuotta
Rotu: Sekarotuinen (ainakin friisiläistä, shireä ja puoliveristä
Kumppani: -
Lauma: Violence
Asema: Varsa
Kyky: Ei tiedossa
Heikkous: Sanotaanko, että pienellä varsalla ei ole oikeastaan vielä mitään vahvuuksia. Kayo on heiveröinen, aikuisia hevosia hitaampi ja heikompi. Vaikka varsa osaakin teoriassa taistella, ei Kayosta ole fyysisesti juurikaan vastusta aikuisille hevosille. Itsensä ikäisiä vastaan tuo sen sijaan pärjää melko hyvin tarvittaessa. Nuori hevonen ei myöskään ymmärrä kaikkien tilanteiden uhkaavuutta ja menee uteliaana joskus vääriin paikkoihin.

Luonne: Kayo on juuri sellainen miksi pientä varsaa voisi luulla. Viaton ja leikkisä, sekä utelias ja energinen. Kayo ei ymmärrä maailmasta vielä paljoa, ja onkin aina kyselemässä asioista. Varsa on myös ajattelultaan melko naiivi ja viaton, eikä oikein käsitä tai näe Violencen lauman väkivaltaa. Pienenä Kayo oli vähän pelokas, mutta kasvoi siitä nopeasti ulos. Nykyään Kayo onkin varsaksi rohkea, eikä pelkää lähteä sinne minne juuri kiellettiin menemästä. Kayo ei myöskään pelkää liikkua yksin, vaikka isän ja tädin seurassa liikkuminen onkin mukavaa koska siinä oppii yleensä uutta.
Kayolta ei virta lopu heti ja pikkuori jaksaisi kirmata reviirin vaikka kaksi kertaa ympäri. Ainakin omasta mielestään. Kun virta sitten loppuu, alkaa kitinä ja kiukuttelu. Varsa osaa valittaa ja valita sanansa melko loukkaavaksikin, jos sille päälle sattuu. Varsa osaa olla myös härkäpäinen, eikä yleensä vaihda kiukkuvaihdetta, ellei saa tahtoaan läpi, tai kiukuttelun kohde suuttuu kunnolla. Kayoa ei ole siunattu pitkäpinnaisella lähipiirillä, joten varsa on tottunut huutamiseen tai jopa selkäsaunaan. Rohkealle varsalle se on enemmänkin eduksi, sillä Kayo ei vähän isompana säikähdä kaikkea. Varsan jääräpäisyys näkyy myös siinä, että vaikka Kayo olisi saanut korvilleen edellisellä kerralla, kehtaa varsa silti alkaa napisemaan samasta asiasta. Ei Kayoa pelota! Jonkun mielestä Kayon kasvuympäristö ei välttämättä olisi se parhain, mutta varsalle se elämä on normi.
Kayo on kyselevässä iässä, joten kaikkea pitää ihmetellä ääneen ja joka asiaa kommentoida. Ja sekös välillä pistää kanssamatkaajien pinnat kireälle. Kayo koettelee tahallaankin muiden hermoja. Kayo on myös jokseenkin ylimielinen ja välillä nuorikko käyttäytyy kuin omistaisi koko maailman. Pienten kepposten keksiminen ei myöskään ole ennenkuulumatonta Kayolta. Kayo viihtyy ihan yhtä hyvin seurassa ja yksin. Jos muut ovat typeriä, oma seura on silloin parempi. Ja seurassa on yleensä silloin jotain vikaa, kun asiat eivät mene Kayon pään mukaan. Muiden tunteiden ymmärtäminen ei oikein luonnistu Kayolta. Varsinkin toisten suru saa Kayon vaivaantumaan tai suuttumaan. Kayo on itse vähän herkkä suuttumaan, mutta ei onneksi ole hirveän pitkävihainen.
Kayon perhe ei tule hurjan hyvin toimeen, joten Kayo on tottunut olemaan kerrallaan vain yhden vanhempansa luona. Enemmän aikaansa varsa viettää emonsa luona, isän ja tädin ollessa töissä. Kuitenkin kun vapaa-aikaa jää, Kayo haluaa heti joko tädin tai isän luokse. Aitne opettaa varsalle mielellään yrteistä ja näyttää kaikkia siistejä parantajan hommia. Isänsä kanssa Kayo kulkee taas enemmän metsässä ja harjoittelee taistelua, selviytymistä ja muuta jännää. Täti ja isä ovat Kayolle enemmän opettajan roolissa ja äiti enemmän se koti ja turva. Kayo rakastaa molempia vanhempiaan, vaikka valitettavasti vanhemmista molemmat kohtelevat varsaa suuttuessaan välillä kaltoin.

Ulkonäkö: Kayo muistuttaa ulkonäöllisesti paljon isäänsä. Pikkuisen orin turkki on pikimusta, lukuun ottamatta muutamaa merkkiä. Oikeassa takajalassa on pieni valkea sukka ja varsan kasvojen poikki kulkee varsin erikoisen muotoinen ohut piirto. Otsasta alkava valkoinen kuvio muistuttaa muodoltaan kysymysmerkkiä ja päättyy turpaan pienenä vaaleanpunaisena laikkuna. Merkistä on kuva tiedoissa. Kayon lyhyet häntä ja harja ovat vähän kikkarat mutta ei ole varmaa pysyvätkö suortuvat sellaisina. Vanhemmiten ne voivatkin suoristua. Toistaiseksi Kayolla on pikkuvarsalle tyypillinen töpöhäntä ja lyhyt irokeesi, joista karvan kihararakenne saa melko höpsön ja söpön näköiset. Kayosta näkee että tuossa on kylmäverisiä rotuja. Jo pikkuvarsana Kayolla on melko tuuheat ja paksut vuohiskarvat, ja talveksi turkki muuttuu normaalia pidemmäksi. Varsinkin talvella karvan ollessa pidempää, menee se kastuessa kiharaksi. Näin käy kuitenkin myös lyhyemmälle kesäturkille. Kayon silmät ovat saman väriset kuin isällä, eli vaalean siniset.

Kayolla on tavallinen pikkuvarsan ruumis. Laiha ja hontelo keho, ja suhteettoman pitkät jalat tekevät liikkumisesta joskus kömpelöä. Varsinkin veden juominen ja ruuan syöminen on lyhyellä kaulalla melko hauskan näköistä ja vaikeaa. Kayo ei ole kamalan nopea, mutta kääntyy napakasti suunnasta toiseen kovassakin vauhdissa. Kaksosvarsana Kayo on normaalia rotuistaan varsaa pienikokoisempi ja sirompi, mutta tulee vanhempana saamaan nopean kasvupyrähdyksen. Tavallisesta varsasta poiketen Kayo on ehkä normaalia kestävämpi ja voimakkaampi, sillä tuo on jo pienestä pitäen kulkenut isänsä kanssa metsässä ja harjoitellut taistelua niin leikin, kuin vähän totisemmankin harjoittelun merkeissä. Koska Kayoa on opetettu pienestä pitäen, saattaa varsan leikit mennä välillä rajuiksi muiden varsojen kanssa, eikä Kayo aina tajua satuttavansa muita. Varsan kehoon on ehtinyt tulla jo muutama pieni arpi, joko varsan omien toilailujen takia, tai vanhempien tekemänä.
2:29pm 10-31-2020
Joksu
Nimi: Tariq Rascal
Kutsumanimi: Rascal
Sukupuoli: Ori
Ikä: 7 vuotta
Rotu: Arabialainen täysiverinen
Kumppani: -
Lauma: Violence
Asema: Varsa
Kyky: -
Heikkous: Vähäinen itsesuojeluvaisto ja sammumaton seikkailunhalu ja uteliaisuus voivat aiheuttaa nuorelle varsalle ongelmia tai jopa vaaratilanteita. Lisäksi varsa on tietenkin heikko fyysisesti ja vaikka onkin vikkelä kintuistaan ei pärjää vielä nopeudessa täysikasvuiselle hevoselle - saatikka petoeläimille.

Luonne: Rasavilli ja utelias Rascal on aina valmis uuteen seikkailuun. Varsalta löytyy energiaa vaikka muille jakaa, eikä nuoren orin tiedonjano tunnu koskaan sammuvan. Varsanomaisesti Rascal on todella leikkisä, eikä välttämättä ymmärrä kaikkia sääntöjä. Vaikka hän kuunteleekin emäänsä useimmiten, kokeilee varsa siitä huolimatta sekä omia, että muiden rajoja. Rascalin saattaa joskus löytää pahanteossa, mutta hän ei oikeasti tarkoita harmia - vaikkakin saattaa usein päätyä ongelmiin. Rascal on tulinen ja helposti kiihtyvä varsa, joka on helppo suostutella kepposiin mukaan. Varsa on myös todella sosiaalinen ja tahtoisi ystävystyä jokaisen vastaantulevan kanssa, mutta toisinaan nuorikko vain ajetaan pois häiritsemästä. Rascal ei lannistu helposti ja on aina valmis yrittämään uudelleen, sillä hän ei pidä epäonnistumisesta ja luovuttamisesta.

Ulkonäkö: Rascalin varsakarva on tuhkanharmaata ja silkkisen pehmeää. Karva on tummempaa jaloissa ja päässä ja vaaleampaa kyljissä ja mahan alla. Merkkejä varsalla ei ole, otsassa komeilevaa valkoista tähteä lukuun ottamatta. Lyhyt, hiilenmusta harja sojottaa jokaiseen ilmansuuntaan ja tuuhea huiskuhäntäkin on aina takussa, vaikka Rascalin emä koittaakin pitää varsansa jouhet siistinä. Varsanomaisesti Rascal on pelkkää jalkaa pitkine koipineen ja hennon, luisevan kehonsa kanssa. Rascalilla on isohkot korvat ja kaunis, siro pää. Todella ilmeikäs varsa, joka on varustettu suurilla, tummilla ja kiiltävillä silmillä.

Teini-ikään tullessa karva vaihtuu kiiltävän mustaksi ja ihon myötäiseksi. Jouhet tuuhistuvat ja häntä yltää melkein kintereisiin asti, harja taas noin kaulan puoleen väliin. Nuorikon kasvaessa korvatkin alkavat olla sopusuhtaiset päähän nähden. Teini-ikäinen Rascal on solakka, mutta selvästi vielä keskeneräinen, vaikka omalla tavallaan myös näyttävä. Tästä voi jo nähdä pontetiaalin aikuisiän komeuteen.

Aikuisena Rascal tulee olemaan näyttävä, sysimusta arabialainen, jolle tulee säkäkorkeutta noin 158cm. Teini-ajan karvan kiilto himmenee, mutta orin turkki ei kulotu auringonvalosta. Vahvaa, kaarevaa kaulaa koristaa komea siro pää, eikä orin ilmeikkyys vähene vuosien aikana. Melko pienikokoinen, mutta napakka ja lihaksikas ori, joka kantaa itseään näyttävästi ja sulavasti lennokkailla liikkeillä. Erittäin tuuheat jouhet, ja Rascalin häntä yltääkin yli kintereiden ja harja lainehtii kaulan yli, otsaharjan hipoessa turvan kärkeä.

Menneisyys: Koleana syysaamuna syntyi Violencen laumaan pieni mutta kipakka orivarsa. Varsa nousi nopeasti jaloilleen, ja jo ensimäisen päivän aikana tuli selväksi, kuinka energinen tapaus oli kyseessä. Hän sai nimekseen Tariq Rascal; Tariq viitaten aamun tähteen ja Rascal kuvaillen varsan luonnetta. Varsan emä, tummanruunikko Sibylla, jäi pian varsan syntymän jälkeen yksinhuoltajaksi, kun tämän puoliso katosi tehtävällä. Sibylla on huolehtiva, mutta tiukka ja määrätietoinen emä, joka suojelee varsaansa tulisesti. Tamma on Violencelle totisesti uskollinen ja pyrkii kasvattamaan pojastaan kunnollisen hevosen, mutta Rascalin tulevaisuus on vielä täysin avoin.

Rp: Joksu
Muuta: -
Kuva: http://www.boblangrish.com/galleriesimage.php?id=31049
Ääni: -
Teema: -
Replied on: 5:27pm 11-05-2020

Hyväksytty
-Raitakorva

9:45pm 09-03-2020
Joksu
Nimi: Gerasim Mihail
Kutsumanimi: Misha
Sukupuoli: Ori
Ikä: 25 vuotta
Rotu: ahaltekinhevonen
Kumppani: -
Lauma: Ticho
Asema: laumalainen
Kyky: ei erikoiskykyä
Heikkous: Misha ei ole fyysisesti kovin voimakas. Ori pystyy kyllä pitämään puoliaan jonkin aikaa, mutta ei pystyisi voittamaan mahdollisia taisteluita voimalla. Misha myös kärsii jonkinasteisesta ahdistuksesta, joka rajoittaa orin jokapäiväistä elämää.

Luonne: Ensivaikutelmaltaan Misha on hieman hermoileva ja ujo, ehkä jopa hieman kylmähkö ja välttelevä. Sosiaaliset tilanteet - jopa lauman sisäiset - ovat hänelle vaikeita ja yleensä hän päätyykin änkyttämään tai menemään sekaisin sanoissaan. Tämän vuoksi ori onkin hieman syrjäytynyt muusta laumasta ja tykkää viettää aikaa yksin. Misha kyllä tahtoisi lähestyä muita, mutta pelkää nolaavansa itsensä, joten hän välttelee suuria väkijoukkoja. Yhden hevosen seurassa Mishan on helpompi avautua ja rentoutua, jolloin hänestä kuoriutuu itse asiassa hyvinkin lämmin ja lempeä persoona. Jos Mishan onnistuu tutustua johonkuhun, saa tästä elinikäisen ystävän johon voi aina luottaa. Ori on hyvä kuuntelemaan, eikä tuo koskaan puhuisi kenestäkään pahaa. Misha ei ole pitkävihainen ja hänellä onkin toisaalta paha tapa antaa anteeksi liian nopeasti. Mishan on myös vaikea puhua tunteistaan, ja painostavat tilanteet yleensä saavat orin eräänlaiseen lukkotilaan. Oikein pahassa tilanteessa hän saattaa jopa paeta paikalta.

Misha ei ole koskaan ollut rakastunut, vaikkakin pieniä ihastumisia on voinut olla siellä täällä. Suurimpana salaisuutenaan ori pitääkin mieltymystään oreihin, sillä ajatuskin tästä pelottaa ja vieroksuttaa häntä. Misha ei usko koskaan löytävänsä kumppania (eikä tällä varsinaista haluakaan ole), mutta hän olisi todella rakastava ja uskollinen kumppani oikean hevosen osuessa kohdalle.

Asuessaan syrjässä muusta laumasta Misha on kääntynyt melko hartaaksi uskovaiseksi ja hänellä onkin tapana kääntyä jumalien puoleen ongelmatilanteissa. Ori on myös todella luonnonläheinen ja hän kunnioittaa luontoa yli kaiken. Yksin asuessaan Misha on oppinut niksin jos toisenkin yrteistä ja näin ollen osaa hoitaa pieniä haavoja sun muuta.

Ulkonäkö: Kaunis ja eksoottinen Misha on ruumiinrakenteeltaan solakka ja elegantti, ensisilmäykseltä jopa hieman aliravitun oloinen. Tällä on pitkät, kapeat jalat, jotka ovat kuin luodut juoksemista varten sekä pitkä, siro kaula. Säkäkorkeutta löytyy noin 170cm, eli ori on normaalia ahaltekinhevosta korkeampi. Luisevuudestaan huolimatta ori omaa kuitenkin hyvin kehittyneet lihakset, mikä lisää hevosen näyttävyyttä ja ennen kaikkea kestävyyttä. Mishalla on joustavat ja lennokkaat, suuret liikkeet ja hän on kulkiessaan varmajalkainen. Ori kantaa itseään yleensä muodokkaassa asennossa, antaen itsestään varmemman kuvan kuin mitä tämä todellisuudessa on. Misha omaa kepeän askeleen, tehden hänestä näin melko huomaamattoman kulkijan, mikä sopiikin orin ujoon luonteeseen.

Väritykseltään ori on punaruunikko. Kesäkarva on kauniin metallinhohtoinen ja kiiltävä, talvikarva puolestaan on hitusen tummempi ja pörheämpi. Herasilmien yli kulkevan mustan maskin rikkoo epäsäännöllinen läsi. Orin molemmissa takajaloissa on puolisukat ja oikeassa etujalassa on etukorkea vuohissukka, vasemmassa etujalassa taas on ruunu valkoinen. Mishalla ei kasva ollenkaan harjaa ja korpinmustat häntäjouhetkin ovat melko harvat.

Menneisyys: Mishan elämä ei ole koskaan ollut kovin kummoista. Hän ei tuntenut vanhempiaan, sillä tämän isä ei ollut kuvioissa ja emä menehtyi synnytyksessä. Orvoksi jäänyt vastasyntynyt varsa ei kuulosta kovin lupaavalta alulta elämälle, mutta Misha oli onnekas ja eräs Cerena niminen tamma suostui ottamaan orivarsan hoidettavakseen. Jo pienestä asti Mishalle opetettiin, että Cerena ei ollut oikeasti tämän emä ja että Cerenan oma varsa, Toric, ei ollut Mishan veli. Orivarsat kuitenkin kasvoivat todella läheisiksi ja alkoivat pitää toisiaan lähes veljinä.

Imetyksen loppuessa Cerena kuitenkin luovutti Mishan eteenpäin lauman muiden tammojen kontolle. Nuorikko kulki hevoselta toiselle, oppien näiltä muun muassa selviytymistaitoja ja käytöstapoja. Muiden varsojen kanssa Misha ei tuntunut oikein ystävystyvän, mutta Toric oli edelleen hänelle kuin veli. Silloin tällöin kaksikon saattoi nähdä leikkimässä puiden lomassa, kun Toric johdatti pikkuveljeään erilaisiin seikkailuihin.

Misha oli aina ollut hieman ujompi ja sulkeutuneempi kuin muut, mutta perheestä toiseen hyppiminen tuntui vain pahentavan nuorikon ahdistusta. Teini-iässä Misha oli syrjäytynyt lähes kokonaan ikäporukastaan. Edes Toricin seura ei tuntunut enää samalta, ja vanhempi ori alkoikin olla enempi kiinnostunut tammoista kuin hiljaisen ja aran Mishan kanssa olemisesta. Misha otti tämän melko raskaasti, sillä Toric oli ollut tärkein henkilö Mishan elämässä tämän koko elämän ajan.

Vuosi vuodelta Misha lipui vain kauemmas ja kauemmas leirin lähettyviltä, asettuen lopulta asumaan reviirin pohjoisosiin. Hän sulki koko lauman ja muun maailman ulkopuolelle ja keskittyi elämään omassa pikku kuplassaan. Hän löysi lohtua jumalista, kääntyen uskovaiseksi ja hän elääkin elämäänsä aatteidensa mukaan; vältellen konflikteja ja auttaen apua tarvitsevia.

Rp: Joksu
Muuta:
• Raa'asti käännettynä Gerasim Mihail tarkoittaa "kunnioitettu Mikael." Gerasim juontuu kreikasta ja Mikael taas viittaa arkkienkeliin. Misha puolestaan on lyhennös Mihailista.
• Misha on nopea ja ketterä, sekä kestävä pitkänmatkanjuoksija.
• Mishalla on tapana rakennella pieniä alttaria risuista ja kivistä ja jättää uhrilahjoja jumalille, kuten yrttejä ja marjoja.
Kuva: http://www.zuzule.com/foto/?id=2017&k[1]=73&k[2]=0&k[3]=0&k[4]=0&k[5]=0&k[6]=0&k[7]=0&k[8]=0&k[9]=0&k[10]=0&k[11]=0&rozdeleni=1&l=12&p=4
Ääni: https://www.youtube.com/watch?v=dwUWTut1bh4
Teema: https://www.youtube.com/watch?v=kfnMvo87fQU
Replied on: 5:36pm 09-04-2020

Hyväksytty! Tervetuloa laumaan Joksu! Hahmon tiedot lisätään tämän vklp:n aikana, mutta voit jo aloittaa roolimisen

10:33pm 05-12-2020
Vansku
Tänne on mahdollista vielä liittyä??
Replied on: 9:16am 05-21-2020

On juu mahdollista liittyä! Aktiivisia ollaan! Kannattaa muuten chatissa (Sivujen alareuna) sitten kun on laittanut hakemuksen. Tässä vastauksessa kesti kun en tajunnut tarkistaa, kun ei chatissa ollut mitään viestiä(se toki on oma mokani). Mutta tervetuloa vaan!
-Raitakorva

7:16pm 04-18-2020
Lacritsi
Nimi: Haxo
Sukupuoli: Ori
Ikä: 29 vuotta
Rotu: Knabstrup
Kumppani: -
Lauma: Hermi
Asema: -
Kyky: -
Heikkous: Orin vasen silmä on täysin sokea ja kehossa on muutamia arpia. Tiedonjanonsa kanssa ori on myös ajautunut moneen ongelmaan mihin ei välttämättä olisi kannattanut työntää nokkaansa.

Luonne: Haxo tunnetaan melko laajasti varsinkin hermien keskuudessa, mutta ori on tuttu myös lähes kaikille laumoille. Haxo on todellinen vaeltaja, ori ei viivy kauaa samalla alueella, vaan kiertelee niin hermien Solassa kuin laumojenkin kupeessa. Kiertelyn ohessa Haxo kerää hevosilta tietoja kaikesta mistä sille satutaan puhumaan. Jos haluaa kuulla juoruja, Haxo tuntuu tietävän monen yksityiselämästä paljon ja tietää yleensä viimeisimpiä tapahtumia saarella. Tämä jakaa vähän Haxon mainetta. Orista joko pidetään tai ei pidetä. Orin taitoihin pitää salaisuuksia joko luotetaan tai ei. Haxo ei kuitenkaan ole aivan hirveä juorukello, vaan valikoi tarkasti kenelle kertoo ja mitä. Orin tietopankkiim vaikuttaa positiivisesti myös se, että Haxo kuuluu Ysan alkuperäisiin jäseniin ja aatteen tovereita löytyy ympäri saarta. Haxo on perusluonteeltaan harkitsevainen, utelias ja orilla on hyvä muisti. Hermi on tottunut selviämään yksin, mutta Haxo nauttii saadessaan välillä sosiaalista kontaktia. Vaikka ori kiertää paljon laumojen läheisyydessä, on Haxo sotilaiden mielessä yleensä harmittomana herminä, joka ei halua haastaa riitaa. Haxo on hyvää pataa monenlaisten tyyppien kanssa, myös joidenkin huonomaisten hevosten kanssa. Knabbi osaa muuttaa käyttäytymistään seuransa mukaan joko rauhallisemmaksi tai ronskimmaksi. Haxolla on tietynlaista seikkailun ja kokeilunhalua, ja varmaan siksi ori lyöttäytyy välillä myös vähän hämärämpään porukkaan. Väkivaltaisuuksiin Haxo ei mielellään osallistu, mutta on monet kerrat katsonut vierestä uuden porukkansa touhuja. Mitäpä sitä leikkimään sankaria. Haxolla on paljon hyviä ja huonojakin tuttuja, mutta läheisiä orilla ei ole. Haxo ei koe tarvetta kiintyä läheisesti muihin eikä pysy samassa seurassa kamalan kauaa. Ori kuitenkin toivoo rauhaa, ja siksi Haxo kannattaakin Ysaa.

Ulkonäkö: Haxo on valkea ori, jonka turkkia täplittävät kaikkialta pienet mustat pilkut. Knabstrup on siis tavanomainen tiikerinkirjava. Turpa ja silmänympärykset ovat harmaan pinkit, kaviot ovat kuitenkin harmaat. Harja ja häntä ovat valkoharmaat. Säkäkorkeutta orilla on noin 165cm. Puuman kynsi on sokeuttanut orin vasemman puoleisen silmän. Silmän päältä kulkee rosoinen viiltoarpi. Silmä on ehkä, mutta väriltään täysin harmaa. Terve, näkevä silmä oikealla puolella on sen sijaan ruskea. Haxo on suhteellisen lihaksikas hevonen, mutta nopeus on enemmän hänen vahvuutensa. Ori on tottunut selviämään yksin, eli taistelukin onnistuu kohtalaisesti.

Menneisyys: Haxo on ollut koko elämänsä herminä. Orin ykainhuoltaja emo kuoli Haxon ollessa todella nuori eikä ori oikein muista emostaan mitään. Onnekseen ori eli tuolloin Solassa, missä Haxo asui milloin kenenkin hoivissa. Kukaan ei oikeastaan halunnut ottaa Haxoa omakseen, joten parinkin vuoden aikana Haxo oli useiden eri hevosten ja hermiryhmien suojattina ja kiertolaislapsena. Joidenkin kanssa Haxo oli pari päivää, joidenkin kanssa muutaman kuukauden, ennen kuin varsa lykättiin jonkun muun huoleksi. Jotkut olivat varsalle mukavia ja jotkut huoltajat vähemmän mukavia. Yleensä Haxo vain karkasi vähääkään inhottavan holhoojan luolta ja lyöttäytyi seuraavaksi vastaan tulleen seuraan. Jo tuolta ajalta Haxolla on paljon tietoa saaren maastosta ja eri ryhmien hevosista ja niissä elävistä tutuista, niin hyvistä kuin huonoista. Osa hermitovereista on päätynyt myös laumaan, ja antaneet Haxolle kytköksiä laumojen asioihin. Jo pienenä varsana alkanut kiertely on jäänyt Haxolle elämäntavaksi, kuten myös seuran vaihtaminen lyhyen ajan kuluessa. Sosiaalisen orin tuntee siis moni saarella, sillä Haxo tapaa jatkuvasti uusia kasvoja.

Muuta: Kuuluu Raymondin perustaman Ysa-aatteen alkuperäisiin jäseniin.

Rp: Lacritsi

Kuva: http://www.boblangrish.com/galleriesimage.php?id=18984
Replied on: 9:17am 05-21-2020

Hyväksytty muuten xD

Messages: 1 until 15 of 16.
Number of pages: 2
[1] 2Older